Lempäälän RWM:n historia – matka pienen pojan visiosta alan edelläkävijäksi

RWM:n historia juontaa juurensa vuosikymmenien taakse, eräälle alakoulun englannin tunnille. Mitä tapahtui sen jälkeen, kaikkien näiden yrityksen toimintavuosien aikana?

Tutustu tarinaamme sekä mielenkiintoisiin esimerkkitapauksiin tällä sivulla ja pyydä tarjous omalle hankkeellesi! Palvelemme asiakkaita Lempäälästä käsin koko Suomen alueella.

Lyhyt historia

Tuleva yrittäjä tykkäsi jo lapsena puuhailla kaikenlaisten vekottimien parissa ja rakenteli mielellään monenmoisia sähköhimmeleitä.

Enne

Alakoulussa englannin tuntien alettua piti pöydällä olla paperista taitettu lappu, johon oli kirjoitettuna oma englantilainen nimi, tässä tapauksessa ”Roy”.

Seurasi hieman tuunattu versio eli pahvista, muovikalvosta, paristosta ja polkupyörän polttimosta rakennettu valolaatikko, jossa nimi loisti kirkkaana. Se oli selvästikin valomainos, joka todella täytti tehtävänsä eli veti huomion puoleensa jopa niin vahvasti, että se piti lopulta poistaa tasa-arvon nimissä.

Huvittavaa

Koulupoika oli saanut jostain käsiinsä diodeja ja ihmetteli niitä – sähkö kun kulkee niissä vain yhteen suuntaan. Poika sattui kasamaan ne sopivasti neliöksi ja hoksasi, että kun syötti vaihtosähköä kahteen kulmaan, tuli tasasähköä ulos kahdesta muusta kulmasta. Heureka! Tätä seurasi esittely elektroniikkaliikkeessä, jossa todettiin, että hieno peli, mutta tasasuuntaaja on itse asiassa keksitty jo 70 vuotta sitten, J. A. Flemingin toimesta, vuonna 1902.

Tästä syntyi kuitenkin tuote autoihin: valohälytin, joka hälytti, kun autossa jäi valot päälle ja myös kun lähdettin ajamaan ilman valoja. Ajovalopakko oli astunut Suomessa juuri voimaan, joten tuotteelle oli kysyntää. Autotehtaat reagoivat jälkijunassa tähän tarpeeseen vasta vuosikymmenten päästä. Tästä seurasi huomattava myynti autotarvikeliikkeisiin, ja jakelu niihin hieman alaikäisenä mopolla ja sitten myöhemmin tehokkaammin autovarustetukku Koivusen kautta.

Tässä RWM:n ensimmäinen varsinainen kaupallinen tuote 50-vuoden takaa.

Valohälytin. Löytyi tuotemuseostamme. Ehjä toki.

Ehkä jollain on sellainen vielä jopa käytössä museoautossaan? Pikku rasia siis kätkee neljä diodia (= tasasuuntaaja), joita nuorenpuoleisen Yrittäjän hoitaja-Äiti juotti alihankintatyönä kasaan, sekä piezo-summerin. Koekäytössä tuote oli ennen kuluttajajakelua Yrittäjän opettaja-Isän keltaisessa Datsun 100A:ssa.

Asennusohje on Yrittäjän itse tuolloin kirjoittama ja lempääläisen Teiskon Kirjapainon painama 1972. Tuotteen jakelija, Autotarviketukku Koivunen Oy elää hyvin voi – perustettu 1927!

Alkujuuri

Kesätöissä urheiluvälinetukussa tuleva yrittäjä päätyi tekemään – kun juoksuratojen reunojen asennukset eivät oikein maistuneet – seiväshypyn keskittymisaikanäytön. Se oli alkeellinen akulla toimiva mekaaninen viritys, mutta monin verroin parempi kuin silloin vielä käytössä olleet numerolevyt, joita toimitsijat näyttivät suorittajille.

10 000 markan idea

Lukioaikana liikeideoita miettiessä tuli mieleen sää, josta kaikki aina puhuvat ja vaihtavat ajatuksia. Muistissa oli myös aiemmin kehitetty numeronäyttö. Voisiko siitä kehittää liikeidean? Mieleen juolahti ajatus suurikokoisesta lämpömittarista, jossa olisi mekaaninen näyttö lyhytikäisten ja huonosti näkyvien lamppujen sijaan.

Idea esiteltiin silloisen Lempäälän-Viialan Osuuspankin toimitusjohtaja Harry Hällbergille, joka oivalsi oitis laitteen huomionarvon ja hyödyn pankille. Tarjous pyydettiin, ja tarjouksen päiväys oli 3.1.1980. Seurasi pikainen tilaus, jonka kauppahinta oli melkoisen merkittävä ja motivoiva eli tasan 10 000 markkaa. Elinkeinoilmoitus jätettiin tuolloin nimismiehelle.

Mittari asennettiin keväällä pankin seinälle. Laite toimi, mutta se oli ensimmäinen laatuaan ja prototyyppi, joten tuotekehittely tapahtui seuraavan vuoden aikana sananmukaisesti seinällä. SE OLI KUITENKIN SUOMEN ENSIMMÄINEN JULKISLÄMPÖMITTARI! Kuinka ollakaan, senkin jälkeen Lempäälässä on tapahtunut lukuisia monenmoisia ihmeitä. Kuten Ideapark maaseutukuntaan.

Vuoden päästä laite oli kehittynyt jo sille tasolle, että sitä arvasi markkinoida muuallekin. Tuli mieleen, josko muutkin Osuuspankit olisivat kiinnostuneita, kun oli jo peräti yksi tyytyväinen pankkiasiakas? Suurella itseluottamuksella otettiin yhteys OKO-välitykseen, Osuuspankkien Keskuspankin silloiseen hankintaorganisaatioon. Tästä seurasi toimitus lähiympäristöön Orivedelle, Mänttään, Ylöjärvelle, Viialaan, Toijalaan, Länkipohjaan, Humppilaan, Narvaan, Vesilahdelle, Koskenkylään, Kuljuun, Sääksjärvelle, Urjalaan, Iittalaan, Kuruun, Siuroon, Punkalaitumelle, Karkkuun, Hauholle, Mouhijärvelle, Suodenniemelle, Ikaalisiin jne lähiympäristössä ja lopulta satoihin Osuuspankkeihin kautta maan. Kaikki tehtiin itse, ja tavallinen työpäivä oli vaikkapa reissu Muonioon, asennus lumihangessa pankin katolla ja paluu saman tien takaisin valmiina uuteen työpäivään.

Muutkin pankit innostuivat, mistä seurasi toimituksia Säästöpankeille ja Suomen Yhdyspankille ympäri Suomen. Idean yleistyessä siitä innostuivat myös muut kuin pankit. Ensimmäinen ei-pankkiasiakas oli Salon Neulomo, jonne kauppaneuvos Kivimäki tilasi valtavan mittarin katolle asennettavaksi.

Hämeen Rakennuskoneen mittari asennettiin 7.7.1982 uuteen upeaan toimitaloon Tampereen Messukylässä. Se lienee Suomen vanhin yhä käytössä oleva alkuperäiskuntoinen, koskaan huoltoa tarvitsematon ulkonäyttötaulu. Kiilto Oy:n Suomen ehkä katsotuin mittari on kyllä vanhempi, mutta siihen teimme LED-saneerauksen 2010-luvulla, joten se ei ole alkuperäiskuntoinen.

Ohjainlaite tälle, siis elektroniikkaa joka on valmistettu 1982. Sille on näemmä valittu operaattoriksi ”Katja”. Napakat käyttöohjeetkin näkyvät. Yleisesti elektroniikan komponenttien vanhentumisiäksi (väsyminen) on arvioitu 10-20 vuotta. Korkealuokkaisilla ja MIL-luokan komponenteilla toki pidempi. Laitteet tehtiin tuolloin kestämään, ja niin toki nytkin. Kuin Vorwerkin ikuisimurit. Tuolloin ohjainlaite, joka kykeni ohjaamaan kello-lämpömittaria, sijoitettiin aina sisätiloihin ja vastasi kooltaan ja painoltaan mekaanista kirjoituskonetta. Ohjaimen oli syytä olla sisällä, koska siitä asetettin kätevästi oikea kellonaika ja vuorottelutahti. Nyt ohjain on kämmenenkokoinen kortti, jossa muutama komponentti, joita tuskin näkee. Ohjaimen 10 kg:n paino on laihtunut 100 grammaan. Ohjaimen hinta oli tuolloin mallista riippuen 5-10.000 mk ja nyt muutaman satasen, euroja kylläkin. Silti Suomessa valmistettu. Ohjain on nyt näyttöön integroitu, koska saa tarkan kellonajan taivaalta. Kehitys kehittyy. Seuraavaksi varmaankin virtuaalinäyttö, jolloin ei tarvita rautaa ollenkaan, vain sovellus. Palataan tähän, ei kyllä huomenna, mutta kyllä varmastikin aikaisemmin kuin taas 42-vuoden kuluttua eli tätä kirjoittaessa 2064.

Jotkut olivat tuolloin sitä mieltä, ettei mekaaninen sähkömagneeteilla toimiva niin sanottu läppänäyttö voi mitenkään kestää. Sillä oli – ja on yhä – kuitenkin ylivoimaisia etuja verrattuna lamppu- ja jopa nykyaikaisiin led-näyttöihin, kestoajan ja olemattoman huollontarpeen lisäksi:

Kertatilauksesta laajamittaisiin toimituksiin

Erityisesti mieleen on jäänyt kahdeksan näytön kertatoimitus Viking Linen satamiin Suomessa, Ahvenanmaalla ja Ruotsissa 24.5.–29.5.1984. Asiakkaat alkoivat kysellä, ettekö voisi toimittaa myös valomainokset samalla reissulla? Ilman muuta, ja siitä seurasi pakettiauton ja peräkärryn täyteisiä huimia asennusreissuja kautta maan. Tuhansia toimituksia ja tarinoita – iloa tuottaa, kun uskomattoman suuri osa näistä 80-90–luvun laitteista on yhä toiminnassa.

Tuli tiedustelu, ettekö voisi kehittää jonotusnäytön, kun tuo näyttötekniikka on näemmä hallinnassa? Tämäkin sattui tulemaan koti-Osuuspankista, ja sen teki pankinjohtaja Rauno Toikka. Näin kävi, ja toiminta laajeni nyt jo kaikkialla oleviin vuoronumerojärjestelmiin, laadukkaan palvelun takaajiin.

Sisätilojen näyttötekniikaksi valikoitui tuolloin, jo 90-luvun alussa, LED – sen valovoima ei tuolloin riittänyt ulos, mutta sisälle se kyllä riitti. Ulkonakin tarvittiin jonotusjärjestelmiä. Silloin autokatsastuskonttoreita oli harvassa, ja jonot niissä sen mukaiset. Yli sataan toimipaikkaan valmistettiin ja asennettiin elektromekaaninen, myös aurinkoisella kelillä näkyvä vuoronumeronäyttö.

Talouskriisin jälkeinen aika

Talouskriisin seurauksena pankkikonttoreita vähennettiin rajusti, mutta asiakkaat eivät vähentyneet ollenkaan. Tilanteen hallitsemiseksi Merita Pankki, myöhemmin Nordea, tilasi yli sataan konttoriin vuorojärjestelmän ja niiden asennukset Hangosta Sodankylään. Tätä seurasi toimituksia terveyskeskuksiin, sairaaloihin, virastoihin, kauppaliikkeisiin, poliisilaitoksiin, kirjastoihin ja kaikenlaisiin palvelupisteisiin – kaikkialle, missä asiakkaita riittää ja missä halutaan palvella kiireettä, laadukkaasti ja oikeudenmukaisesti ilman pelkoa alati väijyvistä etuilijoista.

Jännittäviä ja erikoisempia hankkeita

Vastasimme – ja vastaamme! – kyselyihin myös lukuisista sovelluksista, kuten urheilunäytöistä, työturvatauluista, tuotannonohjauksen näytöistä, ampumanäytöistä ja muista vastaavista.

Erikoisin ja kaukaisin kohde kautta aikojen on Venäjän Krasnojarskissa, jonne valmistamamme näytöt lähtivät tukkilajittelukeskuksen käyttöön.

Jännittävä oli myös Suomen Pankin tilaus nelikanavaisesta inflaationäytöstä, jolle oli aivan erityisen tekniset vaatimukset ja joka sijoitettiin hermeettisesti suljettuun vitriiniin. Sen runko valmistettiin oksattomasta suorasyisestä tummaksi petsatusta Oregonin männystä, ja näytöt sijoitettiin messingistä painosorvattuihin kuppeihin. Tuotteen vastaanotti mieleen jäävästi kaksi taloustieteen tohtoria.

Edelläkävijän maine

Olimme saaneet mainetta yrityksenä, joka kykenee ja haluaa toimittaa erityisiä ja erikoisia rakenteita – sellaisia, joita ei muualta saa.

2000-luvulle tultaessa Osuuspankki kehitti uuden konseptin eli Uuden Ajan Konttorin. Siihen kuului mm sisätiloissa palvelutiskin päällä oleva suora tekstinäyttötaulu ja ja Infon päällä oleva pyöreä taulu, jota kutsuttiin ”donitsiksi”. Pankki valitsi meidät tekijäksi selvitettyään Euroopassa olevat muut toimijat, ja piti siis kehittää tyylikäs tekstinäyttö ja siihen sopiva käyttäjäystävällinen tietokoneelle asennettava hallintaohjelmisto. Tästä seurasi toimituksia useaan sataan konttoriin alkaen vuodesta 2003.

LED-näyttö teki tuloaan myös ulos. Sen valovoima oli kehittynyt huikeasti. LED-näyttö oli kustannustehokas, ja laitteet opittiin tekemään niin, että ne myös kestävät. LED on nyt ehdotonta valtavirtaa, ja käytämme lähes yksinomaan sitä näytöissämme. Sovelluksia on lukematon määrä, ja niitä tulee lisää kaiken aikaa.

Tästä huolimatta kykenemme edelleen toimittamaan tarvitseville mekaanisen ”retronäytön”, jolle on paikkansa esimerkiksi vanhassa arvorakennuksessa, johon LED ei sovellu tai sille ei ole saatavissa julkisivulupaa.